Nyt kun flunssani takia jäi ainakin yksi päivitys blogiini tekemättä niin on syntynyt niin runsaasti patoutunutta kysyntää ja myöskin minulle patoutunutta tarjontaa, että raapaisen tähän välitilinpäätöksen matkastamme tai lähinnä matkakumppaneistani. Ennen kuin luette tätä pidemmälle niin muistakaa, että kieroutuneessa mielessäni osoitan välittäväni jostakusta naljailemalla hänelle. Pääosin naamatuttuni sen kestävät kun minut tuntevat ja jos eivät kuittailua kestä niin se on sitten heidän ongelmansa. Jos taas jompikumpi teistä blogini sauraajista myötäpahoittaa mielensä niin siitä siitä vaan. Teillä on siihen oikeus.

Tietysti kun pari viikkoa ollaan melko tiiviisti yhdessä alkaa jotkut piirteet korostua eri ihmisissä ja jotkut asiat voivat alkaa jopa ärsyttää. Itse en ainakaan jaksa olla koko aikaa porukan mukana ja tarvitsen välillä omaa aikaa jota otan kulkemalla välilllä omia polkujani. Me olemme pyrkineet käymään illalla syömässä koko porukalla, mutta muuten tapahtuu irtiottoja ja hajontaa kuten pyöräilyn Ranskan ympäriajossa. 

Matsia lainaten "Kyllä se nyt virpoo" . Virvonta alkakoon.

Miksu tuo mehtämies vailla vertaa. En ymmärrä metsästyksestä enempää kuin sika satelliitista, mutta kai sielläkin jotenkin ne omat metsästysalueet merkitään. Miksu tekee sen varmaankin virtsaamalla joka toisen männyn juurelle. Sillä pojalla sitä pissiä riittää. Miehellä on rakko kuin pienellä prinsessalla. Kyllä tuohon ruhoon nyt isompikin rakko mahtuisi. Täällä kun matkanjohtajina toimivien pihkaniskojen Jarnan ja Matsin johdolla kävellään mittaamattomia matkoja lähelläkin olevaan kohteeseen niin jos jollain ei ole jano, niin Miksulla on ainakin pissahätä vartin välein. Siinä ei hirveästi matka joudu. Viime yönä klo 00:58 kuulin Miksun suusta lauseen joka minua syvästi järkytti ja huolestutti: "Miulle ei olut enää maistu".  Tosin Miksu jatkoi huomattuaan hätääntyneen ilmeeni: "Huomenna tilanne voi olla toinen". Nukuin huonosti koko yön miettiessäni että mikä "poikaani" vaivaa. Aamulla lähdimme Matsin, Jarnan ja Kaukon kanssa etsimään aamupalaa ja jätimme Pikku-Nikolain GT:n kera vahtimaan nukkuvaa Miksua ja tarkkailemaan tämän tilaa. Helpotus oli suuri kun whatsappiin tärähti klo 9:53 Miksulta viesti: "Otan oluen". Miksu-poika se jaksaa ostaa tuliaisia. Aiemmilla matkoillamme on aina ollut vaikeuksia viimeisenä päivänä saada Miksun ostamat tuliaiset mahtumaan matkalaukkuun. Nyt epäilen, että tarvitsemme jo merikontin. Tein myös havainnon, että ellei Miksu osta jotain jostain rihkamakojusta, ottaa hän ainakin kuvan siitä. Saattaa olla, että Hanhijärvellä on kohta joka torpassa Vietnamin lippu, viiri, jääkaappimagneetti, tähtipaitainen tai -lippiksinen isäntä tms. 

Veljestäni Kaukosta on hankalampi saada juttua aikaiseksi kuin muista. Kauko veti odotusten mukaisesti alkureissusta "löysät pois" ja saavutti muutamana iltana mäkihyppyasennon. Silloinhan Kauko on lievässä noin 42 asteen etunojassa kuten mäkihyppääjät ilmalentonsa aikana. Olennaisena osana mäkihyppyasentoon kuuluu myös tasainen noin puoli vuorokautta kestävä hikottelu. Lievää toistelua Kaukon tarinoinnissa myös tuolloin esiintyy, kolmeenkin kertaan saattaa Kauko kertoa saman jutun. Tunnin sisällä. Sittemmin Kauko on ottanut  aika lailla lievemmin keskittyen pitkiin kävelylenkkeihin ja Vietnamin ihmeellisyyksien tutkailuun. Loistava tilannetaju ja -komiikka ovat Kaukon vahvinta-alaa, ja hän on saanut ryhmässämme monet naurunpyrskähdykset aikaiseksi. 

Pikku Nikolai on edelleen yllättänyt minut. Nikolaillahan on pidempi massakausi takana ja hän alkaa siirtyä meidän tosimiesten painoluokkaan. Lihavat on lepposia on sanonta, joka taitaa kuitenkin pitää paikkansa. Päätänkin tästä edespäin jättää Pikku-sanan pois Nikolaista puhuessani. Ennenhän Nikolai teki aina päinvastoin kuin muut. Jos muut kääntyivät risteyksestä vasemmalla niin Nikolai meni oikealle. Jos muut menivät katsomaan jotain nähtävyyttä tänään niin Nikolai meni huomenna. Tällä kertaa Nikolai on ollut hyvinkin samanhenkin muiden kanssa. Tietysti jos muut neljä veljeäni ottavat pit stopilla Saigon beer:in niin Nikolai ottaa Tigerin ja seuraavalla pit stopilla päinvastoin. Yllättäen emme vielä ole olleet Nikolain kanssa eri mieltä mistään tällä reissulla. Hienoa. Kiitos Nikolai.

Ja sitten alkaa virpominen oikein isolla kädellä. Matkanjohtajamme Jarna ja Mats, joista Jarna tekee työt ja herraksi heittäytynyt Mats kerää kunnian jos kunniaa joskus olisi tarjolla. Aloitetaanpa suunnistuksesta. Herrat päättävät kohteen mihin mennään, mutta kummallakaan ei ole gps-sovellusta käytössään puhelimessaan. Jarna tosin tarvitsisi vähintään 48 tuuman laajakuvanäytön puhelimeensa, jotta näkisi karttasovelluksesta jotain. Hänen kun ei kuulemma tarvitse käyttää silmälaseja. Veljet suunnistavat mutulla. Minulla on sovellus puhelimessani ja tepsutellessani porukan hännillä olen tehnyt empiiristä havainnointia, että kilometrin matkaan kävellään keskimäärin noin 3 kilometriä. Ketun lenkkejä tehdään ihan 200 metrin matkoillakin vähintään se puolikilometriä. Meitä jatkuvasti tarkkailevat Vietnamin valtiollisen polisiin agentit ovat aivan tuskissaan yrittäessään kestää perässämme ja yrittäessään ymmärtää mitä nuo kovaääniset Pohjolan miehet oikein täällä tekevät. 

Säästäväisyys on hyve, mutta nuukuus on sairaus. Olen tehnyt havaintoja kun meidän matkanjohtajamme valitsevat illaksi meille ravintolaa, jossa nauttia illallinen. Kriteerinä on korostunut hinta ehkä vähän liiaksi ja rahanarvo on ehkäpä vähän hämärtynyt. Ravintola jossa saa annoksen 130 000 dongilla on selkeästi matkanjohtajiemme mieleen enemmän kuin rafla jossa annos maksaakin 160 000 dongia. 200 000 dongin annoksia tarjoavat ravintolat ovat muka aivan liian kalliita meille. Kerrottakoon em. summien arvot euroina; 130 000 dongia = 5,07 Eur, 160 000 dongia = 6,24 Eur ja 200 000 dongia = 7,80 Eur. Eli 2 Eur 73 centtiä erottaa meille sopivan paikan liian kalliista ökyravintolasta. Pienet on marginaalit. Toinen asia missä säästetään on taksilla ajamisen välttäminen. Ymmärtäisin jos haluttaisiin katsella maisemia rauhassa kävellen, mutta kun on kyseessä syömään meneminen illan pimeydessä pääosin tutuissa maisemissa niin en ihan täysin ymmärrä. Kiva se on sitten kävellä 4 kilometriä 1,5 kilometrin päässä olevaan ravintolaan ja nauttia ravintolaillasta paita joko hiestä tai sadevedestä märkänä jäniksen kokoinen vaahtopallo nivusissa. No säästetäänpä näin toimien taksiraha, joka olisi jotain 38 centtiä per ukko. 

Virvottu on kaikella rakkaudella ja nyt lähdetään tepsuttelemaan kohti Baba's Kitchen Restaurantia. Kartan mukaan matkaa on 2,2 kilometriä. Ennakoitu kävelymäärä noin 6 kilometriä ja pit stoppeineen matka-aika noin 1,5 tuntia. Mutta siellä minua sitten odottaa 5,07 Euroa maksava Tandoori Chicken saapuessamme perille puoli tuntia ennen ravintolan sulkemisaikaa.