Nyt ollaan tultu siihen matkan vaiheeseen mitä on tässä pari viikkoa pelätty ja myös joltain osin toivottu. Nyt kolkutellaan junalla kohti Lappeenrantaa. Kun reilut pari viikkoa sitten oli ratiritiralla-tunnelmat ja laulettiin porukalla Mattia ja Teppoa:  "Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy. Tule mukanani juhlimaan. Tää on paikka, jossa kansa viihtyy. Tänään tunnelmasta kunnolla kiinni saan" on laulujen tyylilaji hiukan muuttunut ja hyräilemme nykyään Konsta Jylhän Vaiennutta viulua: "On viulu vaiennut. On soitto rauennut.". Tunnelma on kuin Lapinlahden Lintujen Hiljaisten miesten baarissa: "Hiljaisten miesten baarissa, ei paljon jutella, mutta hiljaisten miesten baarissa, saa haaveilla.". Pienestä alakulosta huolimatta on joulu tulossa ja meitä viittä odottaa kotona rakastavat puolisot ja Nikolaita koko Tinder-maailma. Sen vuoksi alammekin siirtyä Konsta Jylhästä iloisempiin ja jouluiseimpiin tunnelmiin. Parin tunnin päästä hypähtelemme rakkaidemme luo jouluisesti laulaen: "Kilisee, kilisee kulkunen, helkkyen, välkkyen!".

Matkamme viimeiset 4-5 päivää saimme nauttia aurinkoisesta ja kuumasta kelistä. Hyvin ilmastoidussa toimistossa tai raikkaassa marraskuisessa ulkoilmassa työtänsä tekevä ei voi edes käsittää miten kovaa hommaa on hotellin uima-altaalla pelata Unoa tuntikausia 36 asteen helteessä. Onneksi pääsimme puolen tunnin välein altaaseen edes vähän vilvoittelemaan kesken kuumimpien Uno-taistojen. Porukkammehan alkaa olla melko vähätukkaista ja pälveään yrittävät vielä jotkut epätoivoisesti peitellä. Uima-altaassa nuo peittely-yritykset paljastuvat. Ainakin mie onnistuin polttamaan oman päälakeni.

Olen aiemmin ehkä hiukan rivien välissä kritisoinut illallispaikkojemme (lue pizza-ravintoloiden) valintaa. Finaali-iltana matkanjärjestäjämme antoivat ruokapaikan valinnan alihankkijan hoitoon. Nikolai ehdotti B3 Steakhousea, joka oli myös minun ennakkoon tekemälläni listalla, jota en kenellekään näyttänyt vaan annoin uuden yrittäjäparin hoitaa hommaa. Nikolai oli varannut meille pöydän tästä ravintolasta, mutta vielä 5 minuuttia ennen Nikolain järjestämää kyytiä ko. ravintolaan oli epätietoisuutta menemmekö sinne vai emme. Onneksi menimme. Oli ehdottomasti parhaita kokemuksia tällä reissulla. Otin alkupalaksi salaattia paahdetulla ankalla ja pääruoaksi rib eye steak medium well:nä, sienikastike ja mummonmuusi. Palanpainikkeeksi Mojito, joka oli tämän reissun paras laatuaan. Suosittelin tämän matkanjärjestäjän käyttävän jatkossakin alihankkijoita ravintoloiden etsinnässä.

Finaali-iltana onnistuin siinä missä hyvin harva on onnistunut. Sain Jarnan finaali-iltana hermostumaan. Kävellessämme illallisen jälkeen Saigonin keskustassa vailla varsinaista suuntaa tuli Jarnan mitta täyteen minun keljuilustani matkanjärjestäjien suunnistustaitoja kohtaan. Ja ihan aiheesta Jarna lopulta hermostui, olinhan kaksi viikkoa kuittailut aika rajustikin. Nikolai ja minä olimme ainoat, joilla oli puhelimessa/ipadissa toimivat karttasovellukset ja jonkun verran ennakkoon kohteita tsekattuna, mutta suuntia ottivat ihan eri miehet. Jarna lopulta kuittailuuni hermostuttuaan ilmoitti menevänsä hotellille ja lähti kuin hauki rannasta lompsimaan määrätietoisesti pois. Kauko jollain lailla ehti Jarnan perään, mutta Mats, Miksu ja mie jäimme monttu auki tätä harvinaislaatuista tapausta hämmästelemään. Nikolaihan oli jo ihan eri suunnassa tässä vaiheessa. Todennäköisesti Jarna ja Kauko vielä vähän eksyivät hotelliin mennessään tai pitivät enemmän pit stoppeja kuin Miksu, Mats ja mie, koska me kuitenkin olimme jo nukkumassa heidän ilmestyttyään hotellille. Kuten gentlemannit tekevät, me Jarnan kanssa sovimme pienen draamamme seuraavana aamuna. Nyt on kuitenkin nähty, että Jarnallakin löytyy rajat kestää miun kuittailua ja miun on oltava jatkossa varovaisempi. On Toyota kuitenkin Mersua parempi auto.

Siitä kun lähdimme hotellilta kotia kohti on nyt kulunut reilut 25 tuntia. Paljon pelasti kotimatkan rasittavuutta se, ettei 10,5 tunnin lento Saigonista Istanbuliin ollut aivan täyteen buukattu. Heti kun koneen kaiuttimista kajahti "boarding completed" lähtivät vieruskeverini Jarna ja Kauko YK-sotilaan röyhkeydellä ja gasellin ketteryydellä kohti tyhjiksi jääneitä varauloskäynnyn kohdalla olleita istuimia. Saman tekivät myös viereisellä kolmen penkin rivillä istuneet Mats ja Nikolai. Näin ollen minulle ja Miksulle jäi molemmille koko kolmen penkin rivi käyttöön. Miksu kun erittää jotain naisia puoleensa vetävää muille tuntematonta hormonia, niin siitä aiheutuu myös ongelmia. Tällä kertaa hänen viereensä änkesikin joku mitään kieltä taitamaton vietnamilainen vähän kokeneempi synnyttäjä. Miksu yritti häätää mummoa pois, jotta olis saanut kunnon lepotilan itselleen siinä kuitenkaan onnistumatta. Mie sitä vastoin nukuin kolmea penkkiä hyväksikäyttäen mitä ihmeellisemmissä asennoissa varmaan jotain 7-8 tuntia tuosta lennosta.

Kokonaisuudessaan reissumme oli jälleen kerran hieno ja siitä jäi paljon mukavia muistoja. Palaamme aina näiltä retkiltämme kotiin hiukkasen viisaampina ja parempina ihmisinä. Uusi matkanjärjestäjä Ohjelmatoimisto Matti & Jari hoitivat homman ensiluokkaisesti. Tai taisi se ko. firman työnjako olla enemmän Jarnaa työllistävä Matsin hoitaessa firman yhteiskuntasuhteita. Joka tapauksessa ensikertalaisilta hyvä suoritus.

Kiitos kaikille reissuun osallistuneille, reissun mahdollistaneille puolisoille ja perheille sekä erityiskiitos teille molemmille blogiani seuranneelle. Päätän raporttini täältä Kouvolasta tähän.