Ihmiset hakevat ulkomaille suuntautuvilla lomamatkoillaan mm. kokemuksia erilaisista kulttuureista mukaan lukien ruokakulttuuri. Parin ensimmäisen päivän epäonnistuneiden ravintolavalintojen jälkeen on reissumme ruokatarjonta parantunut huomattavasti. Seurueemme näyttää olevan Vietnamissa tutustumassa italialaiseen ruokakulttuurriin. Mistä muualta sitä löytäisikään kunnon napolilaisen pizzan kuin etelä-Vietnamista. Keskiviikkona jakaantuneen seurueemme osasto Nikolai, Kauko ja Miksu oli löytänyt lounaspaikakseen oivallisen pizza-ravintolan, johon myös meidät Jarrnan ja Matsin kanssa kutsuttiin päivälliselle. Eli puolet seurueestamme veti pizzat sekä lounaaksi että päivälliseksi. Pizza oli oikein hyvä, ei siinä mitään. Torstaina matkustimme Vung Tauhun ja menimme edellisen päivän pizzaravintolan omistajan suosittelemaan pizzaravintolaan päivälliselle. Veljet vetivät taas pizzat, itse tyydyin naudanpihviin ja suomalaisittain valmistettuun perunamuusiin. Siinä keskustelun soljuessa päivällisen yhteydessä taidettiin jo tehdä valinta tämän päivän päivällispaikasta. Se on jo edellisiltä reissuilta tuttu David's pizza. Siis aikovatko nämä veljet vetää kolmeen päivään 4-5 pizzaa? Miulle kyllä riittäisi vähempikin, mutta olenkin erilainen. 

Jo aiemmissa blogeissani olen hämmästellyt noita juotujen kaljojen litramääriä. Itse kun en tosiaankaan ole oluen ystävä. Juon kyllä pivan pari janoon, mutta niin kovaa janoa miulla ei vielä ole ollut kuin osalla seurueemme veljistä. Tällä reissulla olen juonut yhteensä maksimissaan 10 olutta. Vesi, soda, viski, rommi ja sen sellaiset ovat minun janoni sammuttaneet. Moni on hämmästellyt miten pysyn vuosi toisensa jälkeen niin hiton timmissä kunnossa. Yksi syy siihen on ruokapäiväkirja, jota aika ajoin pidän. Niinpä tein kuvitteellisen ruokapäiväkirjan yhden kuvitteellisen seurueemme jäsenen päivästä. 

1. herätys n. klo 9, olut kuivaan suuhun, imeytyi jo kieleen
2. klo 9:08 aamuolut
3. klo 9:45 oho, olin näköjään eilen ostanut kolmioleivän jääkaappiin, se aamiaiseksi oluen kera
4. klo 10:34, olen kävellyt jo 300 metriä tässä kuumuudessa kylläpä hikoiluttaa, pakko pitää pit stop ja ottaa yksi olut
5. klo 11:02 toinen olut, ei viitsi ottaa vain yhtä tässä paikassa
6. klo 11:48 kannatti kävellä 600 metriä tänne, täällä olut maksaa vain 1,02 eur/plo, edellisessä oli 1,25 eur, otan tässä pari kun on niin halpaa
7. klo 12:45 no menee se kolmaskin
8. klo 13:02 täällä tropiikissa pitää muistaa juoda vettä, otanpa hörpyt, hyi helvetti kun tää on pahaa
9. klo 13:23 tuossa kiva pizzapaikka, "Tarjoilija! Yksi olut ja menu. Mikä on wifin salasana?"
10. klo 13:30 no mikä siinä pizzassa kestää, otan odotellessa oluen
11. klo 13:38 tulihan se vihdoin, mitäpä sitä voi ruokajuomaksi pizzan kanssa muuta ottaa kuin oluen
12. klo 13:52 onpahan suolainen tämä italian meatlovers, vaatii yhden oluen
13. klo 14:30 "Tarjoilija! Lasku ja yksi olut!"
14. klo 15:03 helvetti kun tää vesi on pahaa, mutta pakko juoda ettei kuivu
15. klo 15:45 väliolut
16. klo 16:12 päiväunille, mutta sitä ennen otan yhden oluen että saan nukuttua
17. klo 17;28 kylläpä teki hyvää vähän huilata, mutta suu on nyt kuiva kuin beduiinin peräaukko, pakko saada olut ja äkkiä
18. klo 17:52 suihkun alusolut
19. klo 18:03 suihkun jälkeisolut
20. klo 18:37 kohta lähdetään poikien kanssa radalle, otanpa pohjiksi oluen.... ja toisen
21. klo 19:40 "Hei jätkät! Onko vielä pitkä matka? Tuossa vois ottaa yhden oluen"
22. klo 19:58 otin myös toisen kun kaverikin otti
23. klo 20:51 nyt on kävelty hotellilta jo ainakin kilometri, pit stop ja iso tuoppi
24. klo 21:20 nyt äkkiä olut ja pizza, tää ravintola on menossa kiinni
25. klo 21:30 tuo toinen, KYLMÄ!
26. klo 21:45 no tulihan se pizza vihdoin, tuopa vielä yksi olut
27. klo 22:28 nyt on kävelty kaupungilla jo iät ajat ilman olutta, on vaan niin hitsin kallista, 1,10 Eur/plo, otan yhden ja sitten etsitään halvempi paikka
28. klo 23:04 no niin tää on paratiisi, olut vain euron, tässä otetaan yksi
29. klo 23:36 toinen
30. klo 23:52 kolmas
31. klo 00:13 onpas se kello jo paljon, tossua toisen eteen hotellia kohti, hei tuollahan palaa kivoja valoja, siellä vois ottaa yhden, ai tää onkin vähän hienompi paikka, musiikki on sopivan kovalla, ei kuule omia ajatuksiaan, kavereiden ajatuksia en välitäkään kuulla, minkähän takia nää pukupellet tuijottaa miun shortseja ja sandaaleja? on perkeleen kallis paikka tämä, 6 euroa olut, baaritiskillä on pitkä jono, joten otan kaksi olutta
32. klo 00:58 nyt yhdellä pit stopilla tää 400 metrin kävely hotellille, voi vindy, tuo paikka on jo kiinni, eikö täällä mistään saa olutta? ai vettä vain on tarjolla, en juo sitä, eihän täällä edes paista aurinko tähän aikaan
33. klo 1:04 vihdoin hotellilla, hitto kun janottaa otan yhden oluen 
34. klo 1:04 oho avasin kaksi kerrallaan

Loppuyhteenveto päivästä, kolmioleipä, 2 pizzaa, 33 olutta n. 10 litraa (toinen ennen nukkumaanmenoa avatuista jäi juomatta, kun ei oikein olut maistu), kaksi hörppyä vettä. Eikös ne ravintoterapeutit puhu jostain ruokakolmiosta? Se varmaan toteutui kun söin aamulla sen kolmioleivän?

Edellä kirjaamallani en millään lailla halua syyllistää tahi jopa tuomiota veljiäni. Ihmettelen vaan, että miten he pystyvät tuohon. Ihmiset on erilaisia ja mie olen erikoinen kun en juo kaljaa enkä syö kahta pizzaa päivässä.

Kuten lienee tullut jo selväksi siirryimme Saigonista tänne Vung Tauhun eilen. Aiemmilla retkillä Antin Antaumusmatkojen käyttämään hotelliin ei nykyinen matkanjärjestäjä ollut saanut huoneita, joten hotelliksi oli valikoitunut uudehko Ibis Styles hotelli. Alku tässä hotellissa ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Jarnan ja minun huoneen suihkun lattiakaivo ei vetänyt. Iltapäiväkahveja huoneessamme juodessamse huomasimme, että Jarnan kahvikupissa oli huulipunarantu vaikkei meistä kumpikaan ollut vielä edes aloittanut meikkausta. Teimme strategian millä upgreidaamme huoneemme astetta parempaan. Videoin lainehtivan kylppärin lattian, otin kuvat kupissa olevasta huulipunasta ja lietsoin itseni pyhään vihaan marssiessamme respaan. Jarnan rooli oli pullistella olkapäitään (kun hartioita ei ole) taustallani miun teeskennellä isoa pomoa. Aloitin karjahtamalla: "I am very disappointed". Respan tytöltä taisi jo siinä vaiheessa lirahtaa hätäpissa pöksyyn. Näytin kuvamateriaalin tytölle ja kuinka ollakaan meille löytyi laadukkaampi huone hienolla merinäköalalla. Kävin myöhemmin kiittelemässä respan tyttöä ja me vilkuttelemme nyt toisillemme iloisina ohikävellessäni, joten no hard feelings. Säälittää vaan se siivoojarukka joka oli jättänyt kahvikupista huulipunat pesemättä. Saattaa olla, että hän vapautuu avoimille työmarkkinoille.

Ongelmat eivät jääneet tähän. Jarna kertoi illalla nukkumaan käydessämme laittaneensa ilmastoinnin 24,5 asteeseen. Ajattelin, että vähän liian kuuma miulle, mutta olkoon. Jarna kun on unihygieniastaan hyvin tarkka eikä saa nukuttua ellei kaikki ole just tip top. Nukahdin ja heräsin tunnin kuluttua sänky hiestä märkänä henkeä haukkoen.  Hiivin kännykän valossa ilmastointilaitetta tutkimaan. Lämpötila näytti 28 astetta. Yritin säätää lämpöä alemmas, mutta ilmastointilaitteesta tuli vain astmaisen lehmän henkäys lämmintä ilmaa. Marssin Jarnaa herättämättä respaan ja sanoin että... Perkele! Onneksi se aiemmin minua palvellut tyttö oli jo päättänyt vuoronsa ja ripitykseni sai kuulla pari pojankloppia. Respan pojat lupasivat lähettää insinöörin huoneeseemme pikimmiten. Huoneeseen palattuani Jarnakin oli herännyt untuvatäkin syövereistä ja valitti sänkynsä olevan aivan märkä. Onneksi Jarnankin sänky oli tällä kertaa kastunut hiestä, sillä muitakin mahdollisuuksia sängyn kastelemiseen tässä tapauksessa on. Pian paikalle tuli insinööri joka oli koripallotermein takamiestyyppiä, 150 cm luistimet jalassa ja sulka päässä. Insinööri näytti, että tälleen tätä säädetään. Sanoin, että kyllä me tiedetään miten sitä säädetään, mutta kun pitäisi vielä saada tuota lämpötilaakin alemmas. Insinööri haki tikkaat ja touhusi hetken ilmastointihormissa ja kertoi sitten että nyt toimii. Me Jarnan kanssa ylsimme kokeilemaan, että kyllä sieltä nyt tuli viileää ilmaa ja olimme tyytyväisiä. Käväisin vielä pihalla ja takaisin tullessa tsekkasin mihiin lämpötilaan oli insinööri huoneemme ilmastoinnin asettanut. Se oli 5,5 astetta. Insinööri kai meinasi että me Pohjolan pojat olemme tottuneet nukkumaan tuollaisessa 5,5 asteen lämmössä. 

Vielä palataan tuohon italialaiseen ruokaan. Tänä aamuna olimme siis ensimmäistä kertaa Ibis Styles -hotellin aamiaiselle. Voi sitä Miksun ilmettä ja onnea kun aamiaisella oli tarjolla spagetti bologneseä n. 200 muun artikkelin joukossa. On kiva nähdä kun kaveri saa onnen täyttymyksen.

Nyt pitää taas lopetella tätä blogin kirjoittamista ja mennä pelaamaan veljien kanssa Unoa kattoterassin uima-altaalle. Eiköhän tässä taas pahennusta tullut herätettyä yhden perjantaipäivän tarpeiksi. See u soon.