Korona aiheutti kolmen vuoden tauon veljeskuntamme yhteismatkailuun. Eli kasautunutta matkailupainetta alkoi jo olla vuoden -22 alussa kun aloimme taas puhua, että syksyllä mennään. Matkakohteeksi päätimme jälleen kerran Vietnamin. Keskustelua käytiin lähinnä siitä, että mihin kohteisiin Vietnamissa suuntaamme. Yhteisesti päätimme, että pysymme tällä kertaa tutuissa ja "turvallisissa" Ho Chi Minh Cityssä ja Vung Taussa. (Tuo Ho Chi Minh City on 9 miljoonan asukkaan kylän nykyinen virallinen nimi. Paikalliset kutsuvat sitä HCMC:ksi tai Saigoniksi, joka oli kylän nimi vuoteen 1976 asti. Jatkossa käytän tässä blogissa siitä nimitystä Saigon, joka on pirskatin paljon helpompi kirjoittaa). Edes Pikku-Nikolai ei tainnut esittää eriäviä mielipiteitään Saigonin ja Vung Taun valinnasta. Pojat palaavat siis aiheuttamaan hämmennystä Saigonin kaduille.   https://www.youtube.com/watch?v=Us1u85PnfTg

Maaliskuussa oli matkalle sitovasti ilmoittautunut 6 henkilöä; Pikku-Nikolai, Mixu, veljeni Kauko, Jarna, Mats ja mie, AGuru. Tässä taas pieni esittely kertauksen vuoksi ryhmästämme:

Pikku-Nikolai, tuo pieni anarkisti, jolla on selkeät mielipiteet asiasta kuin asiasta ja yleensä ne ovat vastakkaiset kuin muilla. Minä ja Nikolai olemme olleet... no sanotaan sitten... ystäviä jo lähes 50 vuotta. Se on ollut pitkä yhteinen "matka". Varsinkin miulle. Nikolain kanssa olemme ottaneet sanallisesti yhteen lukuisia kertoja, mutta se on kai eräänlaista "veljesrakkauden" osoitusta. Huolestuttavana alan pitää sitä, ettei näitä suukopuja ole ollut nyt pitkään aikaan. Alammeko vanheta ja pehmetä?

Mixu, mehtämies. Aina valmiina, aina liikkeessä, paitsi nukkuessaan. Yhteisillä reissuillamme, joita on kertynyt jo varmaan kymmeniä, Mixu yleensä nukkuu jo heti kolmantena matkapäivänä. Ikä alkaa jo näkyä porukkamme kuopuksessakin ja voi olla että tällä kertaa saadaan Mixu nukkumaan jo toisena matkapäivänä. Mixun kanssa olemme fyysisesti ja kaikin tavoin ulkoisesti muuttuneet niin samankaltaisiksi, että meitä usein luullaan veljeksiksi. Mutta Mixu on vuosien ajan kutsunut minua "iskäkseen" ja tämän joudumme aina korjaamaan kysyjille, että isähän tässä poikaa ulkoiluttaa. Olen ylpeä pojastani.

Veljeni Kauko on selvinpäin hiljainen tarkkailija, mutta muutaman oluen jälkeen alkaa juttu lentää ja pinnan alta kuoriutuu seuramies vailla vertaa. Kaukon kanssa ei viime reissulla oltu kaiken aikaa ihan "samalla aaltopituudella", mutta minussa lienee ollut vikaa enemmän kuin Kaukossa. Uskon ja omalta osaltani lupaan, että tällä kertaa pysymme samalla sivulla niin matkaohjelman kuin muunkin suhteen. Kaukolla on ollut viime aikoina elämässsään surua ja hänelle tekee varmasti reissu hyvää.

Jarna, tuo esimerkki-isä, lähtee taas kanssamme reissuun. Jarnallakin on ollut monenlaista murhetta viime aikoina ja oli pitkään epävarmaa lähteekö Jarna matkalle mukaan vai ei. Hänen ja perheensä päätös Jarnan mukanaolosta oli myös ratkaisevaa oman matkalle osallistumiseni kannalta. Kiitos S.,J.&J. Palautan esimerkillisen perheenisän takaisin teille, ehkä jopa entistä parempana. En voi olla korostamatta tässä omaa rooliani Jarnan esimerkki-isäksi muotoitumisessa. Olimme tammikuussa 2007 kuukauden Intian Goassa. Istuimme siellä lootusasennossa lukuisina iltoina nuotion äärellä, jossa kerroin Jarnalle ihmisen lisääntymisestä entisen peruskoulun opettajan rutiinilla. Ja kuinka ollakaan Jarnasta tuli joulukuussa 2007 kaksosten isä.

Mats, tuo vekkuli pikkumies. Mats jätti työyhteisömme tässä matkailumme koronatauon aikana ja hyppäsi herrahissiin. Mats tulee varmaan saamaan reissulla kuittia vielä aiempaakin enemmän, mutta kaikella rakkaudella. Mitkäs eläimet ne jättävätkään hukkuvan laivan? Mats tuli miehen ikään tänä syksynä ja myös sitä tullaan juhlistamaan reilusti Vietnamissa. Tietysti tuore viiskymppinen tarjoaa meille vähintään pari kolme iltaa kylän parhaissa menomestoissa. Onhan Mats tarjonnut ennenkin sen minkä lupaa, mm. juomat Qatar Airwaysin lennoilla, joissa ne ovat ilmaiset.

Reissuillamme aiemmin mukana olleet Ribo ja Harry eivät tällä kertaa mukaan lähteneet/ehtineet. Ribo ilmoitti jo heti alkuvuodesta että passaa tämän reissun. Hän keskittyy lomillaan vaelteluun. Ihan ymmärrettävää Ribolta ja toivottavasti vielä joskus yhdessä reissataan. Harry taas oli oma itsensä ja jahkaili päätöksensä kanssa niin kauan, että lentojen hinta nousi pilviin ja matkajärjestelyt osoittautuivat mahdottomiksi. Ensi kerralla Harry on varmaan innokkaana mukana jo heti matkajärjestelyjen alkuvaiheessa. Harryn maailmanmiesosaamista kaivataan.

Ai niin mie ite. Jotenkin tuntuu, että miun keittiöfilosofin ajatusmaailma on muuttunut entisestään "paremmaksi" koronan, Putinin törttöilyjen, iän karttumisen tms. vuoksi. Olen seestynyt. Tai sitten miun lääkitys on nyt kohdallaan. En kiihdy enää nollasta sataan neljässä sekunnissa, en ole kärsinyt enää unettomista öistä enkä stressistä. Luulen tietäväni nyt mikä on elämässä tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Tärkeimmät ovat perhe, läheiset ja terveys. Oma käyttäytymiseni ei välttämättä kieli terveyden merkityksestä elämässäni, mutta yritän koko ajan parantaa käyttäytymistäni siinäkin asiassa. 

Nyt kun on osallistujat esitelty niin palataan matkan suunnittelun haasteisiin. Aloin viime maaliskuussa selvittelemään lento- ja hotellitarjontaa kokeneen ja luotetun Antin Antaumusmatkojen nimissä. Toukokuun alussa oli lentojen ja hotellimajoitusten varaaminen klikkauksia vailla valmiina, mutta... Sitten alkoi tulla vielä lisäsäätöjä lähinnä Nikolain ja Matsin suunnalta... Ja mie löin hanskat tiskiin. (Ehkä miun lääkitys ei vielä silloin ollut kohdallaan).

Ohjelmatoimisto Matti ja Jari otti homman hoitaakseen Antaumusmatkojen luovutettua. Ansiokkaasti on tämä matkanjärjestäjä hommaa hoitanut (tai ainakin Jarna, joka on hoitanut tiedotusta meidän muiden suuntaan. Mats lienee herrahississään liian kiireinen). Luonnolliseti varsinkin Pikku-Nikolai suhtautui hyvinkin kriittisesti tarjottuihin hotellivaihtoehtoihin ja uudet matkanjärjestäjät saivat tuta millaista herkkua on järkkäillä tälle porukalle matkaa. Hiukan olen kokeneempana matkanjärjestäjänä antanut vinkkejä, mutta iso kiitos tähänastisesta järjestäjille. Palautetta varmaan tulee vielä kaikilla höysteillä, mikäli kaikki ei mene reissulla ihan tuubiin. 

Nyt meillä on pari viikkoa lähtöön. Lennämme su 13.11. Istanbulin kautta Turkish Airlinesilla Saigoniin. Hiukan seesteistä mieltäni huolestuttaa Istanbulin kentällä yli 4 tunnin odotusaikana Pikku-Nikolain kohtaaminen lukuisten venäläisten kanssa. Nikolailla kun on hiukan keskimääräistä kriittisempi suhtauminen venäläisiin ja sen hän osaa osoittaa melko selkeästi. Tilanteen eskaloituessa kentällä tai koneessa matkalla Saigoniin on aika lailla selvää kummalla puolella turkkilaiset tulevat olemaan. Nikolain kannattaisi katsoa Keskiyön pikajuna -elokuva juuri matkaa edeltävänä päivänä, jospa se hiukan laittaisi häntä ajattelemaan käyttäytymistään.

Pari viikkoa on tarkoitus Vietnamissa seikkailla. Siitä aion mahdollisuuksien mukaan blogissani kertoa. Jos minun pitäisi lähteä autiolle saarella ja ottaa mukaan 5-7 miesoletettua, niin he olisivat juuri nämä aiemmin mainitsemani... ystäväni.

Tämän reissumme mahdollistavat meidän puolisomme. Kiitos teille A., T., S., J., V. ja lukuisat Nikolain Tinder-matchit. Rakastamme teitä ja olemme luottamuksenne arvoisia. Siitä osoituksena liitän tähän Uuno Turhapuron mietelmiä naisista.  https://www.youtube.com/watch?v=EMGWTRuXha4&t=23s